Suurin osa ihmisistä on elänyt vuosisatoja yhdellä tietoisuuden tasolla, jossa mieli on hallinnoinut yksilön käyttäytymistä, arvoja ja valintoja. Se on kertonut yksilölle elämäntarinaa itsestään, joka on eksyttänyt hänet kolmeen aikajanaan, jotka ilmenevät ihmisen mielessä ajatusten muodossa. Genetiikassa on ollut sukupolvien ajan henkistä epätasapainoa, kun lapsuudessa opitut käyttäytymismallit, arvot ja valinnat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Läpi vuosisatojen on ollut myös ihmisiä, jotka ovat löytäneet universaalin elävyytensä ja energiansa. Mutta suurimmalle osalle väestöstä tietämys tietoisuudesta ihmisessä esiintyvänä Olevana energiana on ollut vähäistä, siltä ainakin vaikuttaisi tällä 2000-luvun vuosisadalla. Länsimaissa moderniksi kehittynyt ja vaurautta ihannoiva elämäntyyli on taannut sen, että valtavirran tasolla yksilöiden yhteys sisäisiin ulottuvuuksiinsa ja luontoon on ollut vähäistä ja sen sijaan materian ja/tai titteleiden hankkiminen on ollut ihmisten pääkeino tuottaa itselleen mielihyvää, mukavuutta ja mammonaa, mutta kaikki ne ovat harhaluuloisia ämmiä. Ihmisten kehitys on päätynyt kollektiiviseen epätietoisuuteen, jossa ihmislaji on tuottanut itselleen kärsimystä eksymällä mielikuvien, vallan ja ahneuden koukeroihin, josta ovat kärsineet ajatukset omaava ihminen, hänen kanssaeläjänsä kuin ympärillä oleva luontokin.
Ihmisen ja luonnon yhteys on ikiaikainen, pyhä. Luonto on ihmisen Äiti, turva, kumppani ja tyyssija. Ilman luontoa ei ole ihmistä, mutta luonto pärjää kyllä ilman ihmistä, vaikkakin sillä menee satoja vuosia parantua ihmisen aiheuttamista traumoista. Kapitaloseenin ajan myötä ihminen on alkanut kadottaa yhteytensä luontoon valtavien teollisten infrastruktuurien noustessa ympärille ja luonnollisen ympäristön kadotessa magnitudin nopeudella. Ihminen-Luonto -suhde on etääntynyt ja seuraukset ovat sitä mitä saamme todistaa vuoden 2021 ilmastokriisissä, joka tuhansista tieteellisistä kriisin pätevyyden todistamista artikkeleista huolimatta aiheuttaa edelleen vastustusta suurimmassa osassa väestöä, vaikka elämme juuri nyt ratkaisevia hetkiä. Tieto ei myöskään saavuta kaikkia, sillä elämme kollektiivisessa tietämättömyydessä.
Koska universaalissa tietoisuudessa olemme kaikki - niin minä, sinä kuin Jupiter ja Andromeda-galaksi kuin ne mustat aukotkin, kietoutuneita toisiimme tänä yhtenä Olemisen energiana, Maan kohtalon kannalta on elintärkeää, että yhä useampi ihminen herää vuosia jatkuneesta unestaan. Maa on tietoinen sen ihmisen tuottamasta kärsimyksestä ja sen jäljet koettelevat nyt myös ihmisiä paahtavien helteiden ja heinäsirkkaparvien muodossa. Tietoisuus on kasvanut ihmisissä myös erityisesti viime aikoina, kun koronakriisi on katapultin voimalla aiheuttanut ihmisissä yhtäkkisiä massaheräämisiä, sekä on ollut siirtymäriitti Vesimiehen Aikaan, jota astrologit kuvailevat "aikana, jolloin ihmiskunta ottaa vastuun eläjinä Maassa, sekä kohtalostaan sen tietoisina olentoina". Olemme menossa kohti tietoisuuden aikaa, jonka utuisessa utopiassa ihmiset ja luonto elävät sovussa keskenään, toisiaan kunnioittaen.
Lähteet: Eckhart Tolle kirjassa "New Earth", Christina Lopes Youtubessa, omat päätelmät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti