Lisäksi on sosiaalinen media, joka vaikuttaa ihmisiin psyykkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti. Emme voi vielä varmasti tietää millaisia tulevaisuuden ihmiset tulevat olemaan, ne ihmiset jotka ovat syntyneet ja kasvaneet täysin tässä teknologisessa maailmassa ja miten se tulee vaikuttamaan heidän kehitykseen. Puhutaan nykyajan lapsista ja teineistä, joita näkee tuolla kaduilla tallustamassa naama ruudussa, silloinkin kun ollaan kaveriporukassa. Puhutaan myös aikuisista ja eläkeläisistä, jotka ovat ehtineet jo elää ennen teknokratian aikaa. Voisi kuitenkin olettaa, että tulevaisuuden ihmiset tulevat vieraantumaan ja etääntymään entistä enemmän toisistaan kuin myös itsestään, yksinäisyys ja lyhytaikaiset/pinnalliset ihmissuhteet kasvavat. Autenttiset vuorovaikutukset vähenevät. Sosiaalinen media on johtanut jo siihen, että ihmiset ovat luoneet valheellisen minä-kuvan itsestään. He ovat luoneet somepersoonansa, joka yleisesti ottaen näyttää vain henkilön positiiviset puolet. Luodaan feedille ja stooreihin täydellisen elämän kulissi. (En väitä, että kaikki ihmiset olisivat tällaisia - tottakai löytyy myös ihmisiä, jotka kyllä aivan aidosti edustavat sitä omaa itseään. Mutta ei voi kieltää myöskään sitä, että se että muut tutut ja tuntemattomat ihmiset seuraavat sinua, vaikuttaa kyllä siihen mitä ja miten julkaiset). He tiedostamatta ovat arvottaneet itsensä sosiaalisessa mediassa saadun huomion ja seuraajamäärän perusteella. Tässä puhun erityisesti teinitytöistä ja nuorista naisista, jotka ovat epäilemättä herkin kohderyhmä tällaiseen tapahtumaan.
Olen yksi näistä uhreista. Loin ensimmäisen Instagramini silloin kun se alkoi nousta pinnalle, vuoden 2012 tienoilla. Olin silloin 15-vuotias. Addiktoiduin siihen samantien ja vuosien varrella suurin osa julkaisemastani sisällöstä sisälsi kuvia omasta naamastani ja asukokonaisuuksista. Vuonna 2014 minulla taisi olla jo ainakin tuhat-parituhatta seuraajaa. Tyylini kehittyi vuosien varrella ja aloin rakastaa erityisesti brittiläisiä underground-brändivaatteita ja merkkejä. Olin tuohon aikaan ylpeä materialisti. Se johti siihen, että vuosina 2015-2016 nämä kyseiset hehkuttamani brändit alkoivat jakaa kuviani heidän sivuillaan, joissa oli kymmeniätuhansia seuraajia ja se johti siihen, että seuraajamääräni kasvoi hurjasti kansainvälisille leveleille tuohon aikoihin. Tuolloin saadun huomion ja hyväksynnän hurmioituneena aloin toden teolla panostaa Instagramiini. Opiskelin tuolloin ammattikoulussa ja vapaa-aikani meni Instagramin ja muiden somekanavien selaamisen lisäksi siihen, että laittauduin hyvin usein menemättä mihinkään, vain jotta voin ottaa uusia kuvia itsestäni feedille. Käytin tunteja meikkaamiseen, hiusten laittoon, kuvien ottoon ja kuvien muokkaamiseen. Sitten monien minuuttien, ellei tuntien "onko tämä kuva nyt tarpeeksi hyvä julkaistavaksi?" -pähkäilyjen jälkeen, julkaisin vihdoin kuvan ja sain huumeannostukseen verrattavan dopamiinisyöksyn tykkäysten ja kommenttien tippuilessa kuvaani.
Mikään siinä toiminnassa ei ollut millään tavalla tervettä. Olin pakkomielteinen tykkäysten määrästä ja kasvava seuraajamäärä veti minua yhä syvemmälle tuohon lumoukseen. Parhaimmillaan sain yli 1000 tykkäystä johonkin kuvaan naamastani ja mikäli toinen kuva ei edistynyt yhtä hyvin, se aiheutti itsessäni epäonnistumisen tunteen. Todellakin arvotin itseäni Instagramin huomion kautta. Lisäksi minusta tuli yhä enemmän ja enemmän brändiuskovainen, uskoin että materian kautta voin löytää onnen. En ollut koskaan koulussa mikään suosittu tyttö, oikeastaan hyvin huomaamaton ja olin tuossa vaiheessa ollut masentunut jo monta vuotta. Itsetuntoni oli olematon. Joten Instagramin vaikutus "hyvinvointiini" 15-vuotiaasta 21-vuotiaaksi asti oli hyvin merkittävä. Se vaikutti kehitykseeni negatiivisesti ja vasta silloin 21-ikävuoden jälkeen aloin päästä eroon lumouksesta (joka johti siihen, että olin useamman kuukauden käyttämättä Instagramia ollenkaan). Aloin kyllä jo vuonna 2015 päiväkirjamerkinnän perusteella tiedostaa somen negatiivisen vaikutuksen minuun. Olin kuitenkin niin addiktoitunut, etten pystynyt lopettamaan. Lisäksi se alkoi olla jo tuossa vaiheessa niin normaali juttu niin kaveripiirissäni kuin ylipäänsä suomalaisten nuorten keskuudessa, ettei siitä kuviosta halunnut jäädä pois.
Sosiaalinen media, erityisesti Instagram vaikuttaa negatiivisesti sellaisten yksilöiden kehitykseen, joilla on huono itsetunto. Se vaikuttaa myös tasapainoisempiin yksilöihin, aiheuttaen vähintään järjettömän addiktion. Onhan niitä tutkimustuloksia tullutkin jo, että lasten ja nuorten itsemurhat ovat kasvaneet huomattavasti sosiaalisen median aikakaudella. Nuorten masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt ovat kasvussa. Ei mikään ihme. Mutta some ei tule ehkä enää koskaan katoamaan elämästämme ja ainakaan toistaiseksi ei olla vielä keksitty, miten sitä voitaisiin ihmisten elämässä rajoittaa - muuta kuin yksilön omasta tietoisesta toimesta. Ja sellaisten dokumenttien ilmestyessä kasvattamaan kollektiivista tietoisuutta, kuten The Social Dilemma. Valitettavasti kuitenkaan erityisesti lapset ja nuoret eivät osaa tehdä tällaisia tietoisia valintoja, eivätkä heidän vanhemmat pysty kontrolloimaan heitä loputtomiin.
Tulevaisuudessa somen merkitys myös työnhaussa tulee korostumaan tietyissä ammateissa kilpailun kiristyessä. Jotta voit saada työpaikan, sinulla täytyy olla kattava seuraajakunta / esteettinen feedi / kiitettävät sometustaidot. Nyt jo puhutaan "itsensä markkinoimisesta". Ihmiset tulevat markkinoimaan itseään tuotteena. Ihmisten pitää myydä itsensä työnantajille. Sitä tapahtuu jo nyt. Toki somesta voi tehdä myös työnsä itselleen, kuten somevaikuttajat ja se on eittämättä positiivinen asia. On positiivista, että perinteisten uutiskanavien lisäksi pystyy seuraamaan somesta uutisia ja someaktivismia. Vaarana on se, että kuka vaan pystyy lähtemään siihen somevaikuttamiseen mukaan ja siksipä nykyään väärän/oikean tiedon raja on häilyvä - voi olla vaikea tietää mikä on oikeaa ja mikä väärää, kun ihmiset helposti tuovat oman persoonansa vaikuttamiseen mukaan - siis omat henkilökohtaiset uskomuksensa. Somessa positiivista on myös se, että se on kutistanut maailman ja sen kautta on mahdollista verkostoitua globaalisti, löytää samanhenkisiä ihmisiä vaikka maailman toiselta puolelta. Se on siis tuonut ihmiset lähemmäs toisiaan, mutta samalla paradoksaalisesti etäännyttänyt ihmiset toisistaan - tässä ja nyt-hetkessä. Some on myös oiva alusta yrityksille ja yrittäjille markkinoida tuotteitaan, joskin algoritmit vaikeuttavat erityisesti pieniä yrityksiä saavuttamasta asiakkaitaan ilman rahallista panostusta. Somen takia uutta tietoa tulee myös joka tuutista koko ajan ja ihmiset eivät luonnollisesti pysty käsittelemään sellaista tietomäärää, mitä nykyään on niin helposti ja nopeasti tarjolla. Se on osasyy siihen, miksi ihmiset ovat niin ahdistuneita ja loppuunpalaneita. Some on tarjonnut veneet loputtomien ärsykkeiden virtaan.
On vaikea uskoa, että sosiaalisesta mediasta tulisi olemaan pitkällä aikatähtäimellä kovasti hyötyä tälle yhteiskunnalle. Päinvastoin: se aiheuttaa rutkasti pahoinvointia, polarisaatiota, riippuvuutta, epätasa-arvoisuutta, egoismia ja patoutuvia tunteita. Se on yksi kestämätön sektori lisää maailmaa pyörittävään koneistoon - ainakin tällä hetkellä, kun mitään säännöstelyitä ei ole vielä sille sektorille luotu. Epäilemättä tulevaisuudessa yksi kansanterveyden vaaroista tulee olemaan someriippuvuus. Jää nähtäväksi, millaisia aikuisia teknologiamaailmassa kehittyvistä lapsista ja nuorista tulee. Millaisia tulee niistä ihmisistä, joilla olennainen osa kehityksestä tulee tapahtumaan ruutujen äärellä? Poissa läsnäolevasta olemisesta, vuorovaikutuksesta ja autenttisesta luonnosta, kuten metsästä? Eikä pelkästään lapsista ja nuorista, millaisia meistä aikuisista tulee? Pitää kuitenkin muistaa, että ihmisten aivot eivät ole vielä kehittyneet sille tasolle mitä nykyteknologia meiltä jokapäiväisessä arjessamme vaatii. Ja teknologia sen kuin vaan kehittyy, ihmisten aivot tulevat monta sataa vuotta perässä.
Ehkä tulevaisuudessa tulee syntymään joku anti-some -liike, jossa ryhmä ihmisiä päättää kieltäytyä käyttämästä sosiaalista mediaa ja virtuaalisen elämän sijaan puhuu "aidon elämän" puolesta. Vai voisiko sanoa jopa anti-teknologia -liike? Toki tällaisia ihmisiä löytyy jo nyt. Vai syntyykö virtuaalisesta elämästä se aito elämämme? Ainakin osaksi, varmasti kun teknologia, robotiikka ja kulttuurit kehittyvät. Mutta ne tuskin vielä moneen kymmeneen vuoteen tulevat viemään pois meistä tätä luonnollisesti maanläheistä ihmisyyttä. Tällä hetkellä kehityksemme länsimaissa on menossa siihen suuntaan, että yhteiskunta olettaa sinun käyttävän sosiaalista mediaa ja älypuhelinta. Nyky-yhteiskunta on tehnyt vaikeammaksi ja vaikeammaksi sen, että yksilö voisi halutessaan palata perinteisempään puhelinmalliin. Puhutaan myös FOMO "fear of missing out" -ilmiöstä - mikäli et ole osa sosiaalista mediaa, jäät paljosta paitsi. Olemassaolosi voidaan unohtaa, kun et ole viikottain päivittämässä seuraajillesi sitä mitä tapahtuu juuri nyt.
