Universaali tulo - tulevaisuuden puskuri?

Suurin osa ympäristöongelmista syntyy suurien korporaatioiden toimesta, kansainvälisillä markkinoilla, poissa yksittäisen individuaalin mielestä ja silmistä. Tästä syystä johtuen individuaalin on vaikea samaistua, tuntea empatiaa katoavaa luontoa kohtaan ja tehdä elämässään sellaisia valintoja, jotka edesauttavat kestävää kehitystä, niin yksilötasolla kuin universaalisti. Vaikka korporaatioilla on suuri vastuu siinä, miten rakenteellisesti ympäristöongelmat hoidetaan ja miten niistä tiedotetaan, myös yksilön jäljen merkitys on merkittävä. Oman jäljen merkitys nähdään kuitenkin usein mitättömänä, kun ympäristön kannalta merkittäväksi impaktiksi väitetyn asian yhteys ei ole välittömästi nähtävissä tai suorasti koettavissa yksilön kokemuspiirissä, yksilölle ei tule kokemusta kantaa vastuuta.

Koronapandemia on osoittanut, että keskuspankit pystyvät luomaan tyhjästä mielettömiä miljoonia lisää velkaa, mikäli hätä on vain todellinen. Sama tapahtui vuoden 2008 talouskriisissä, kun keskuspankit taikoivat kaiken kaikkiaan 15 triljoonaa (triljoonassa on 18 nollaa) dollaria pelastamaan silloisen maailmantalouden. Valtiot eivät myöskään pysty koskaan maksamaan velkojansa kokonaan, eli maailmassa on paljon ilmaista, arvotonta, kadotettua rahaa. Sitä on hävitetty antamalla lisää velkaa, sillä on sijoitettu kestämättömiin rakennus- ja kaavoitusratkaisuihin. Kuluttajat käyttävät rahaa nopeasti ja lyhytkestoisesti. Kuluttajat ovat sidottuja työhönsä - yleensä palkkatyöhön, jotta voivat hoitaa ja ylläpitää kulutusyhteiskunnan asettamia oletuksia (kuten vuokranmaksu, päiväkotihoito, ruokaostokset). Kulutusyhteiskunta on mahdollistanut maailman koon pienentymisen ja suurten, kansainvälisten korporaatioketjujen saapumisen kokemuspiirinsä ulottuville, mutta samaan aikaan se on vetänyt suurta kuilua kuluttajan ymmärryksessä siihen, miten hänen ostamansa tuote on tuotettu ja millainen vaikutus sillä on ympäristöön. 

Karl Marx kuvaili vapaasti lainattuna, että "työ on moderni epävapaan todellisuuden määritelmä, jossa yksilö ei voi suorittaa työtä työnä itsenään vapaaehtoisesti (yleensä), mutta pikemminkin kokea työn kautta todellisuuden katoaminen, köyhtyminen, epäinhimillistyminen ja atomisaatio yhteisenä prosessina". Emme pysty myöskään arkielämässä elämään enää vapaana vastuussa vain omasta hyvinvoinnista, sillä meidän pitää esimerkiksi ostaa kasvatettua ruokaa suurilta kauppaketjuilta. Yksilön elämää ohjaavat anonyymit systeemien verkostot, ne ovat monarkisia, byrokraattisia ja digitalisoituja. Ihmiset ovat riippuvaisia systeemistä, koska he ovat kadottaneet kykynsä ylläpitää perustarpeitaan itse (esim. ruuan kasvatus, vaatteiden valmistaminen), eikä systeemi ole enää yhtä suopea ja joustavainenkaan siihen, että yksilö voisi halutessaan siirtyä omavaraisempaan elämäntyyliin. Niin kauan kun työ on ihmisten elämässä olennainen atomisaatio, eivät ihmiset voi muuttaa maaseudulle ilman työstä saatavaa toimeentuloa, maaseudulle jossa työpaikkoja ei ole - henkilön on yleensä pakko turvautua etäiseen yrittäjyyteen. Yhteiskunta on määritellyt meidän titteleidemme mukaan - olemme työläisiä, myyjiä, palvelijoita, viljelijöitä, poliitikkoja, tieteilijöitä, managereja, vaikuttajia ja niin edelleen - jotka määrittävät meidät osaksi ihmisinä yhteiskunnassa. Meillä kaikilla on velvollisuus tässä systeemissä säännölliseen ansioon työn kautta (tai Suomen tapauksessa myös säännölliseen yhteiskuntaturvaan). Sitä voi verrata säännöllisen ruuan saantiin, joka linkittää meidät suorasti- tai epäsuorasti toisiimme tässä systeemissä muiden olentojen kanssa. Yleensä maailman eliitti pystyy kuitenkin valitsemaan roolinsa globaalissa kapitalistisessa systeemissä, mutta kaikki muut joutuvat tyytymään osaansa, mitä ovatkaan heidän elämäntehtävät. Tilastot myös osoittavat, että henkilöt, joilla on korkein toimeentulo maailman mittakaavalla, kuluttavat eniten ja heillä on suuri vastuu ympäristöongelmien synnyssä. Mutta jokaisen henkilön panos on tärkeä suurien rakenteellisten muutosten kehittyessä ja käytäntöön tullessa.

Kuten edellä tuli todettua rahan arvottomuus ja keskuspankkien kyky loitsuta sitä lisää tyhjästä, ehkä tulevaisuudessa siirrytään universaaliin tuloon, joka takaisi kaikille Maan asukeille tarkkaan lasketun "olet Maan asukas, ole hyvä" -lahjoituksen, kerran kuukaudessa! Juliana Uhuru Binadanure määrittelee englanninkielisen termin universal income radikaalina uutena ehdotuksena nykyisille käytännöille globaalissa taloudessa, erityisesti keskuspankeissa. Se annettaisiin kaikille riippumatta mistä taustasta on ja se olisi sen verran korkea, ettei ihmisten tarvitsisi työskennellä merkityksettömissä duuneissa. Ihmisillä olisi parempi mahdollisuus löytää se merkityksellinen polku aikanaan, mutta myös olisi mahdollisuus elää ilman duunia, kun universumi takaisi tulon. Kaikki merkityksettömät duunit katoaisivat, jotka ovat tällä hetkellä olemassa vain siksi, että ne on pitänyt keksiä, jotta ihmiset saisivat toimeentulon ja töitä, kun moni työ on kadonnut ja tuleekin katoamaan automaatisation myötä, edelleen tulevaisuudessa, töitä ei enää vain riitä... Sitten tulee universaali kuukausitulo. Kuvitelkaa mikä kehitysaskel se ois!

Lähde: Ossi. I. Ollinaho & V. P. J. Arponen artikkelissa "Incomegetting and Environmental Degradation", omat päätelmät

Agraarikulttuurin kehittymisen henkinen vaikutus suomalaisiin

Leppä on suomensukuisessa komin kielessä lol-pu (sielupuu tai henkipuu), udmurtin kielessä lul-pu. Lepän pinnasta tihkuva punainen neste on yhdistetty uralialaisittain ajatukseen verestä. Nenetsit pitivät leppää vainajainpuuna. Myös suomenkielinen sana leppä on yhdistetty kalmaan, kun Elias Lönnrotin vuoden 1874 sanakirjan mukaan sana leppäkerttu tarkoittaa kalmanlintua, leppälintua. Sen katsottiin enteilevän kuolemaa.

Suomessa siirryttiin hyvin myöhäisessä vaiheessa pyyntikulttuurista agraariseen elämänmuotoon, jolloin ihminen alkoi maiseman- ja elämäntavan muutoksen myötä irtaantua vähitellen luonnosta: luonto alettiin kokea nyt uhkana, eläimiä lajiteltiin "hyviin" ja "pahoihin" eläimiin. Hyviä olivat karjankasvattajan karja ja koirat, pahoja olivat karjankasvattajan uhkat - kuten susi ja karhu. Edeltävässään pyyntikulttuurin periodissa luonto tunnettiin enemmänkin äidin hoivaavana sylinä, ravitsevista antimistaan, haltijoistaan ja maahisistaan, yhteys luontoon oli edelleen harmoninen ja syvä.

Agraarinen kulttuuri pakkaannutti ihmiset yhdelle samalle alueelle rakentamaan tulevaa kyläyhteisöä ja naapurinkateutta. Mikäli naapurilla oli parempi onni tuvan piirissään, oli suotavaa pyrkiä vahingoittamaan sitä taikuuden avulla. Naapurin onni olisi itseltä pois, sitä ei suin voitu hyväksyä, satuttaisihan se kadehtijansa egoa. Muodotui niin sanottu "onnen vakioisuuden periaate", jota on kutsuttu myös "onnikontanssiperiaatteeksi". Tarkoitus viittasi siihen, että onnea (lähinnä taloudellista hyvää), on maailmassa vain vakiomäärä. Se ei siis lisääntynyt, vaan se jakautui eri tavoin ja näin ollen naapurin onni oli myös oma huono onni. Mikäli lisää hyvää haluttiin, piti muutama loitsu laukoa ja suojautua itse mustalta magialta.

Kansantarinoissa on kerrottu, että sen jälkeen, kun eräässä naapurin onnen havitteluloitsussa on ensin teräkalu kädessä 3 kertaa pellon ympäri kävelty (sen pellon, jonka naapuri omalla onnenloitsullaan kasvamattomaksi taikoi) ja noin 15 cm leveä aukko pellolle jätetty, lähtivät he peltojensa periltä kolmea leppävitsaa piiskaten loitsuamaan: "Koiras kotiin mänköön, koiras kotiin mänköön!" Koiranhahmoiseksi kuvailtu pellon pilaaja ajetaan taiassa vittuun pellolta piiskaamalla leppävitsaa, joka on hyvä työkalu tässä toimessa lepän ollessa tuonpuoleinen, väekäs puulaji, kuten kirjoituksen alussakin tuli ilmi.

Etnologian professori Laura Stark kiteytti 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun taikuutta käsittelevässä muistelukerronnassa myöhäisen agraariyhteiskunnan fiilikset seuraavaan lainaukseen:

"...esille nousevat vihamielisyys, naapureiden vandalismi, riidat ja väkivalta, epäluuloisuus ja kosto, empatian puute sekä viha henkilökohtaisena voimavarana. Vaikka maaseudun asukkaat kristittyinä olivatkin sisäistäneet myötätunnon normin periaatteen, säilyneet kertomukset paljastavat, että monet heistä osoittivat silti käytännössä empatiaa vain omaan talouteensa kuuluvia henkilöitä kohtaan ja että he identifioituivat ainoastaan näihin. Mitenkään epätavallista ei ollut sekään, että ihmiset ilmaisivat peittelemättä vahingonilonsa vastustajaksi tai viholliseksi koetun henkilön epäonnistuessa. Kertomusten mukaan ihmiset myös kerskuivat yliluonnollisin keinoin aikaansaaduilla julmilla teoillaan."

Agraarikulttuurin syntyminen ja sitä seuraava kapitalismi ei ole koskaan erottanut ihmistä luonnosta vain materiaalisella, mutta myös henkisellä tasolla, joka on tuonut naapurin kateutta, kapeakatseisuutta, kieroilua ja kilpailua. Egot ovat ruokkineet itseään tuhmalla taikuudella. Agraariyhteiskunnan kehittyminen oli välttämätön tie yhteiskunnalle, vaikka sen hintana oli luontoyhteyden katoaminen. 

Lähde: Risto Pulkkinen kirjassa "Suomalainen kansanusko", luvut "Kolme sielua" ja "Maailmankuvan muutos", omat päätelmät

Aquarius Stellium lähestyy

Traumat purkautuu purkauksina

Koko keho tärisee

Käärmeet luikertelee ihon alla

Alan kovaa märiseen

Annan sen vaan täysii tulla

Aiheutan välil itel hallaa

Kyl täs paremminkin menee

Haluaisin käyttää tän ajan hyödyksi kirjoittamalla ja lukemalla lisää, mutta nyt mieli on ollut jälleen enemmän sumussa ja Merkurius ekaa kertaa tänä vuonna retrogradessa. Olotila semi horroksessa. Tänä viikonloppuna en oo lukenut uutisii. En haluu tietää. Ei tarvi tietää aina. Oon kuunnellut Soundcloudista nostalgialistoi ja kohonnut melko korkeisiin dimensioihin meditoimalla. Tilasin pari uutta kirjaa Salakirjoilta. Ehkä kirjoitan niiden aiheista sitten tänne postaukset mikäli oppi menee perille. Pitäköön tätä luovana oppimis- ja kirjoitusblogina.

stellium = a group of several planets (three or more), which are all in the same zodiac sign, can be a pathway to abundance, great time to direct the focus on whatever is wished to be achieved

Tämän vuoden stellium on seitsemän planeetan jono Vesimiehen merkissä.