Kapitaloseenin synty

Kapitalismin sanotaan lähteneen liikkelle 1800-luvun Englannista hiilen ja höyryvoiman vauhdilla, eli noin 220 vuotta sitten, mutta esiteollisen ajan merkit alkoivat ilmetä jo 1450-luvun jälkeen, eli noin 550 vuotta sitten. Maapallo syntyi noin 4,7 miljardia vuotta sitten. Elämä alkoi kehittyä Maahan noin 3,5 miljardia vuotta sitten. Nykyihminen alkoi ottaa ensiaskeleitaan noin 200 000 vuotta sitten. Keskiajalla elämänkulku oli vielä suhteellisen hidasta ja rauhallista, kunnes Musta Surma iski ja pisti pasmat sekaisin. Kun siitä selvittiin, ensimmäiset kaupungit alkoivat nousta feodalistisessa yhteiskunnassa. Keskiajalla metsien hävittämisessä meni satoja vuosia. Esimerkiksi keskiaikaisella Picardyn alueella Ranskassa meni 200 vuotta hävittää 1000 hehtaaria metsää, kun taas 1650-luvun Brasiliassa sama määrä metsää katosi vuodessa. Kapitalismin varhaismuodot alkoivat kehittyä keskiajalla, kuten kauppias-kapitalistinen ilmiö, joka oli vielä teknologisesti kömpelöä ja osaamatonta kehittämään pitkäkestoista tehokasta työtä. Se muutti ihmiset kuitenkin pikkuhiljaa riippuvaiseksi rahasta sekä tavaran vaihdosta, selviytyäkseen yhteisössä ja luonnossa.

Sen tarkoituksena oli luoda sivistyksellinen tuotantojärjestelmä, kapitaloseeni, monenkirjava sopimus, jossa tavoitteena on kasvattaa pääomaa, valtaa ja käyttää luontoa orgaanisena kokonaisuutena. Se on myös sosiaalinen järjestelmä, joka johti proletarisaatioon - työväenluokan kasvuun, jossa työläisen henkinen ja fyysinen kapasiteetti muutetaan energiaksi, jolla saadaan tuotettavuutta - sekä hyödykkeitä, joilla saadaan valuuttaa.

Kapitalismin alkuvaiheilla suurinta osaa työstä, joka oli tuotettu ihmisvoimalla, ei sanottu työvoimaksi. Kapitalismi alkoi kasvaa kolonialismin vaikuttaessa maailmalla. Yksi varhaisesimerkki työstä oli Amerikan alkuperäisasukkaat viljelemässä sokeria Latinalaisessa Amerikassa Espanjan alaisuudessa. 1500-lukuun mennessä Espanja oli valloittanut 2 miljoonaa neliökilometriä pinta-alaa, vieden mukanaan yli 25 miljoonan alkuperäisväestön, jonka voimalla alettiin tuottaa valuuttaa. Kapitalismin varhaisaikoina työ ei ollut siis vapaaehtoista, vaan pikemminkin tuho: se oli sosiaalinen tuho, orjana olit vain osa luonnon orgaanista kokonaisuutta.

Talous ja työn tuottavuus kehittyivät kaupallinen sektori toisensa jälkeen ja tuotanto pohjautui aina halpaan luontoon. Halpa energia, halpa ruoka, halpa raaka materia. Käytettiin halpaa lämpöenergiaa metallien sulatukseen ja sokeriruokon prosessointiin, ostettiin halpaa ruokaa työvoiman ruokkimiseen ja työstä saatavan tuoton korkealla pitämiseen. Käytettiin halpaa raakaa materiaa: puuta laivojen rakennusaineena, potaskaa tekstiilien värjäykseen, rautaa ihan kaikkeen. 

Ensimmäisenä sektoreista kehittyi painotalous. 1450-luvun jälkeen oli taitettu 200 kirjaa. 1500-lukuun mennessä 2 miljoonaa kirjaa. Kolonia-alueiden sokeriviljelyksen lisäksi Euroopassa maanviljelys alkoi kukoistaa erityisesti Hollannissa, jossa 3/4 osaa väestöstöstä oli jo työväenluokkaa. Siellä koettiin maanviljelyksen vallankumous tekniikoiden ja tuotantoalueiden kehittyessä: maitotuotanto, viljatuotanto, puutarhatuotanto. Tuulimyllyteknologian kehittyminen vauhditti kasvua ja satamia rakennettiin ympäri Pohjois-Hollantia. 1470-lukuun mennessä tuonnit Baltian maista ja erityisesti Preussilaisen Puolan alueelta kasvoivat räjähdysmäisesti ja Puolasta tulikin Hollannin pääasiallinen viljojen maahantuoja. 

1535-1680-vuosien välillä "maailma-ekologiaksi", world ecology, kutsuttu monilajinen järjestelmä kaksinkertaistui koossaan, vieden mukanaan neljän miljoonan neliökilometrin alueen. Väestömäärä alkoi proletarisaation myötä kasvaa Keski-Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Metsien hävitys oli nopeaa 1500-luvun viimeisellä neljänneksellä: tekstiilien värjäykseen tarkoitetusta englantilaisesta potaskasta tuli kovatuottoisin hyödyke hävittäen 12 000 hehtaaria metsää joka vuosi. Keski-Euroopassa kaivos- ja metalliteollisuuden vallankumous loi tarpeen fyysiselle rahalle (hopea), sekä raudan ja kuparin tuotannolle. Kaivos- ja metalliteollisuus saavuttivat huippunsa 1470-luvun jälkeen, jolloin tuotettiin varhaiskapitalismin perustavanlaatuisia raaka-aineita: kuparia, lyijyä ja rautaa. Sillä aikaa Madeiran saarella Afrikan länsirannikolla sokeribuumi kasvoi kasvamistaan, tappaen mukanaan massottain afrikkalaisia orjia ja 1510-lukuun mennessä se oli hävittänyt 160 neliökilometriä metsää, joka oli 1/4 koko saaren pinta-alasta. Myös Brasilia alkoi kiinnostua sokerin tuotannosta ja se käynnistikin sademetsän ensimmäisen hävitysaallon, joka kasvatti tuotantoaan joka vuosi 3 prosenttia 1570-1640 välillä (joka oli paljon, maanviljelyksen kehittyessä kasvu oli yleensä prosentuaalisesti murto-osia). 1600-luvun jälkeen 240 000 afrikkalaista orjaa saapui Brasiliaan, kasvattaen lukumääränsä 600 000 orjaan 1650-lukuun mennessä. Brasilialaisella sademetsällä ei mennyt sen paremmin: sokeriviljely ja polttopuutuotanto ehti hävittää 5000 hehtaaria sademetsää 1650-lukuun mennessä. Perussa noustiin maailman johtavaksi hopean tuottajaksi 1545-luvun jälkeen, joka kasvatti tuottoaan 600 prosentilla 1575-1590 välillä. 1700-lukuun mennessä Englannista oli tullut Euroopan pääasiallinen viljojen tuoja 50 vuodessa kasvaen 511 prosenttia. Englanti oli myös raudan tuottaja, jonka myötä maan metsät omittiin nopeasti ja kun tilaa ei enää riittänyt, se käynnisti kolonialistisen liikkeen Irlannin valloitukseen. Ennen Englannin nousemista maailman johtavaksi tuotantomaaksi, Hollanti piti ykköspaikkaa. Iberialla ja Italiassa hävitettiin metsää laivojen rakennusaineeksi. Siperiassa ja Pohjois-Amerikassa etsittiin turkiksia. 1700-luvun Atlantisessa maailmassa kapitalismi levisi vauhdilla, löytäen yhä uusia kaupallisia sektoreita sekä maita osallistumaan kehittyvään globaaliin maailmantalouteen.

Lähteet: Jason. W. Moore kirjassa "Anthropocene vs. Capitalocene", luku 3, Wikipedia